Pus.

Käytän huulissa aina ja jatkuvasti Blixtexin hoitavaa huulirasvaa. Toisaalta tykkään välillä käyttää myös kirkkaanpunaista huulipunaa, mutta se oikeastaan lupaa aina tiettyä epämukavuutta. Joko siinä vaiheessa kärvistellään ilman huulien rasvaamista, tai läntätään sitä huulipunan päälle, jolloin koko homma saattaa levitä poskille :) En myöskään ole niin itsetietoinen, jotta muistaisin vahtia jotain niin triviaalia kuin että onko mun kyynärtaipeessa mahdollisesti huulipunaa. Tai sitten siitä tulee jatkuvaa obsessointia jolloin on kaivamassa peiliä esiin joka välissä. Yleensä se on toi ensimmäinen.

Huulikiillot on yleensä aivan ihania, mutta ne on tahmeita, ja varsinkin jos aikoo pitää hiuksiaan auki on huulikillto turhan extremeä mun makuun. Olen jo aika pitkään käyttänyt Labellon Caregloss & Shinen luonnonmukaista sävyä, joka ei ole übertahmeaa, mutta luo sen pienen eron. En kuollaksenikaan näkisi huulillani pinkkiä huulipunaa, mutta päätin antaa tuolle pinkille versiolle mahdollisuuden. Ja mielestäni se näyttääkin enemmän kuin kivalta. Sarjassa on myös tummanpunainen sävy, jonka myös muistaakseni omistin joskus, mitä lie sillekin sattunut. Kuitenkin, näitä tuotteita voi ehdottomasti suositella teille muillekin armoitetuille huulirasvanarkkareille.

Myös lauantaina ostamani Lumenen kulmienvärjäysjuttu toimii aika hyvin. Tosin se auttoi havainnoimaan, että toinen kulmakarvani kasvaa aivan omiin suuntiinsa, ja että pitkästä otsatukasta siirryttäessä lyhyeen olisi ehkä pitänyt ajatella myös kulmien mallia. Vaalea kun olen, ei musta tukka oikein toimi jos kulmia ei ole. Lumene antaa kuitenkin hieman väriä, mistä sille kuuluu kiitos. Sitä on nopea käyttää, ja lopputulos on luonnonmukainen. Ajattelin nyt antaa kulmieni rehottaa kunnes niistä saa muotoiltua jotakin siedettävää. Tai sitten vain kasvatan sen hemmetin otsatukan takaisin, se taitaa olla todennäköisintä.


Haluan tuon naisen kulmakarvat. Olen muutenkin nyt muutaman päivän tarkkaillut intohimoisesti ihmisten kulmakarvoja :D Kulmakarvat eivät kyllä ole ainoa tekijä mikä tuossa kuvassa viehättää.

Jenny ja kuva StockholmStreetStyle

Piti olla lauantaina kiltisti, joten turvauduin voittavaan arpaan ja lähdin kaverille katsomaan Uutisvuotoa. R oli miehensä kanssa käynyt jo valmistautumassa tilanteeseen, ja lähetettiin miekkonen vielä siiderinhakureissulle. Eihän se tietenkään mennyt niin kiltisti kuin olisi pitänyt, meillä vain oli liian kivaa! Loppujen lopuksi olin Beeffissä tuntia ennen pilkkua, mikä oli myös hauskaa. Kuitenkin tämä johti taas siihen, että olin erinäisten sattumien kautta taas myöhästyä sunnuntaisesta Vaasan junasta. Tällä kertaa mukana oli vielä ihastuttamassa harvinaisen nörtiltä (se ON haju) tuoksahtava vierustoveri. Unohdin myös yhden tärkeän kirjeen ja kameran johdon Helsinkiin, taas.