Miten jänniä juttuja

.. sitä ihminen voikaan hankkia. Repäisin ja ostin ihan tavallisia mustia legginsejä, ja ihan tavallisia mustia sukkahousuja. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ainakin harkitsen legginsien uhraamista DIY- jumalattaren eteen, mikäli siis uskallan. Tuleepahan muutama kenkärätti sitten ainakin, jos ei muuta.


H&M:n paketissa tuli myös vyö ja beige huivi. Olen saanut jonkun konjakkiherätyksen (se väri) ja pakko päästä huomenna penkomaan kaappeja, pidän jossain jemmassa mun ihania ruskeita saappaita, jos kerrankin korvaisi mustaa. Olen myös ajatellut ujosti ostavani valkoisen mekon, mutta se on kyllä jo niin villi ajatus, en ole ihan varma miten sellainen on voinut tulla pieneen mieleenkään :/ Ja sottaan sen kuitenkin ihan heti.


Päätin rentoilla sunnuntaina junaan. Olen kaksi viimeistä päivää viettänyt kotona muka lukien, lukuunottamatta muutamaa juoksulenkkiä, joten näissä asuissa ei ole kyllä ollut yhtään mitään nähtävää ;) Farkkuihin aloin onneksi jo kyllästyä, kun nämä kuvat on postattu voin taas alkaa harkita uusia juttuja. Niinkuin ehkä valkoista mekkoa? Pari postausta sitten esitelty musta kiva taskujuttu valkoisena mustien sukkahousujen kanssa? Ehkä myös jotain sinistä? Niin ja konjakinväriset saappaat!


Acnen farkut on kyllä aika luv. Lyhennytin niitä muutaman sentin, ja nyt mulla on varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni farkut jotka on juuri sopivan mittaiset. Kannattaa siis, tulee huomattavasti halvemmaksi kuin tuhota housut toisensa perään astumalla niiden päälle - ja on paljon kivemman näköistä kun takaosa ei ole ihan repaleinen. Olenko muuten ihan hölmö kun tykkään tosta profiilista tässä kuvassa? :)

Kengät Converse, farkut Acne, liivi ja paita H&M.

Ton liivin käyttö on myös jäänyt turhan vähälle, osui taas vaihteeksi käteen kaappia tonkiessa. Ja mullahan olikin jo valkoinen paita, se vain oli maastoutunut muuton aikana vähän turhankin hyvin :)

Jatkan täysin turhaa julkistalouden "opiskelua" (= valitan irkissä kuinka rankkaa mun elämä on) ja käyn huomenna tentissä ansaitsemassa toivottavasti edes ykkösen. Viikonlopuksi Helsinkiin ja sunnuntaina taas takaisin, aaarghh. Junamatkoissa lämmittää kyllä kummasti Being Humanin tapittaminen. Voisikin haaveilla Mitchellistä seuraavat puoli tuntia tuloksellisuuden avainkysymysten pohtimisen sijaan. Ja niistä konjakinvärisistä saappaista.