Tämä on täysin asiaa. Mutta niin on tämäkin.
Olen syntynyt vuonna -85, enkä näin ollen ollut laman aikoihin kovinkaan tiedostavassa tilassa. Muistan ajasta yleisen masennuksen ja harmauden, lapsihan tosiaan aistii näitä asioita välillä hyvinkin tarkkaan. Laman aikana molemmat vanhempani olivat luomassa uraa, päälle nelikymppisiä juristeja joten asiani olivat todella hyvin. Ainoana selkeäni muistona ajasta on jäänyt ilta, jolloin äitini pisti lapset ennen aikojaan nukkumaan (no eihän silloin nukuta, silloin jäädään ihmettelemään) ja jäi odottamaan isääni. Tämä tuli myöhään kotiin, ilmoitti saaneensa paikan, toinen ehdokas oli erotettu jolloin äitini alkoi itkeä (vakoilin portaissa). Kokemus on jäänyt mieleeni myönteisenä, mutta mitäs jos? Tapahtumaa ei tietenkään ole myöhemmin juuri käsitelty, mutta tuo edelleen värittää vahvasti koko käsitystäni lamasta. Silloin on pakko valita.
Ei se ihan oikeasti meitä kaikkia kosketa. Välillä liippaa todella läheltä, ja luo henkilökohtaisia tragedioita, mutta se ei ole kansanlaajuinen katastrofi. Pystyn sanomaan tämän, koska en ole (onneksi) kansantaloustieteilijä.
Olen bloggari ja tuhlari, joka keskittyy tilanteen salliessa vaatteisiinsa, uusiin hankintoihinsa jotka sisältävät myös levyjä, elokuvia ja oikeastaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nytkö tarvitaan kuluttajia? Okei, selvä, täällä olisi yksi! Kulutan niin paljon kuin opintotuki, satunnainen palkka ja vanhemmat antavat myöten. Kaiken lisäksi pystyn vielä vitsailemaan sillä että Alkon myyjiähän tarvitaan aina, laman keskellä aina vain enemmän, ja siellä olen ennenkin ollut joten ei ole mitään hätää. Ei ehkä hauskaa sen mielestä jolta duuni voi oikeasti mennä alta, mutta silti totta.
Älkää aliarvioiko lapsianne. Mutta älkää myöskään antako itsenne tai lastenne ihmetellä, miten naapurin Annin vahemmat eivät tällä kertaa pystykään kustantamaan sitä Rukan matkaa, tai miksi just nyt ei ole paras hetki puhua sijoitustilien tuotoista. Kokemukset eivät välttämättä ole kollektiivisia, mutta seuraukset usein ovat.
Lama ei todennäköisesti juurikaan vaikuta kulutusvalintoihini. Enemmän siihen aina vaikuttavat oma elämäntilanne ja varallisuus. Toisin sanoen, näkee mitä tuleman pitää.
torstai 29. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti