Lauantain juomalista

Rakastan kuohuviiniä, ja voisin juoda sitä ihan miten paljon tahansa. Olisi ehkä elitistisempää kirjoittaa rakastavansa shamppanjaa, kuten varmasti rakastankin, mutta siihen on kovin harvoin mahdollista tutustua henkilökohtaisesti. Jostain kummallisesta syystä taskussani ei yleensä loju ylimääräistä satasta juotaviin tuhlattavaksi. Todellisuudessa tämä rakkaus vain johtaakin siihen että juon kuohuviiniä usein liikaa, mutta ehkä joskus vielä löydän rajani. Koska tunnen velollisuudekseni aina ja jatkuvasti kartuttaa viinitietouttani, mutta en oikeastaan nauti siitä että tulen yksinäni törkeään kuntoon, delegoin vastuuta myös ystäville. Tällä kertaa mukaan eksyivät Alkon tilausvalikoiman Cremant d'Alsace brut ja Taltarni Brut Taché, joihin molempiin ihastuin.
Ensinmainittu varsinkin muistuttaa vanhaa suosikkiani, Bernard - Massardin kuoharia, mutta se ylittää sen täysin. Kyseinen tuote ei vain ole kovin yleisesti saatavilla, mutta ainakin Helsingin keskustasta löytyy. Taltarnin kuohuviinissä on ihanana lisänä sen kaunis väri, joka näkyy myös kuvan lasissa. Kyseessä ei ole rosee, vaan ihan perinteinen kuohari jossa rypäleyhdistelmien ansiosta on mukana kalpea puna. Suosittelen molempia. Ongelmana on nyt lähinnä se, että päädynkö lauantaina tentin jälkeen palkitsemaan itseni Taltarnilla vai kokeilenko jälleen jotakin uutta, vaikeaa :)
Yleensä harrastan alle kympin (lue: alle kahdeksan euron) kuohuviinejä, joista löytyy pari ihan miellyttävää, kelvollista vaihtoehtoa. Ne kuitenkin miellyttävät eniten lompakkoani, joten ehkä sisäiselle snobilleen täytyy antaa periksi, taas.

Mukaan eksyivät myös Thatchers Coxs, mielestäni mahdollisesti paras omenasiideri tällä hetkellä, juuri sopivan vihreä ja kuiva. Ja vaikka en kauheasti edes välitä ranskalaisista siidereistä, kuitenkin uusi Valderance on ollut aika miellyttävä löytö, kuiva ja kuitenkin jotenkin karamellimainen.
En tosiaan juo olutta ollenkaan enkä ymmärrä ihmisiä jotka siitä kiihkoilevat (puhumattakaan niistä jotka kittaavat lavatolkulla jotain lapinkultaa), mutta suhteeni siideriin on aika kiihkeä. Kuvista jäivät kyllä uupumaan (totuuden nimissä) myös pari tölkkiä Pirkka dry apple-siideriä ja Pirkka-caesarsalaattipussit (arvatkaapa lähikauppamme). Tuo Pirkan siideri on tosiaan samaa kuin Olvin Fizz, ja aina yli parikymmentä senttiä halvempaa, mikä on kovin tärkeää jotta voi ostaa sitten yli kympin kuohareita :)