Viimeksi luettua

Viimeksi luettuna John Irvingin Neljäs käsi, enkä kyllä yhtään tiedä miksi. Menin kirjaston hyllylle siinä toivossa, että löytäisin Paras ystäväni Owen Meanyn, tai edes Garpin maailman.En taas ollenkaan muistanut, että olinko Neljättä kättä ollenkaan lukenut, joten se lähti mukaan. Myöhemmin tajusin että onhan se luettu, joskus lukioaikoina kuten muutkin Irvingit. Enkä tajua että miksi se taas piti lukea, toivoin koko ajan että siinä tapahtuisi viimein jotakin joka pelastaisi juonen tai edes jokin pieni koukku, mutta ei. Loppu oli ihan yhtä lattea kuin alkukin, ja koko homma vain lässähti käsiin. Täytyy yrittää muistaa taas seuraavalla kerralla, että jotkut kirjat voi jättää ihan suosiolla sinne hyllyyn.

Luvussa myös viimein Lady Chatterleyn rakastaja ja Dan Simmonsin loistava Hyperion -sarja. Pakko yrittää huomenna ehtiä kirjastoon, muuten menee sunnuntai pilalle jos ei ole uutta luettavaa :)

H&M:n tilaus

Eilen saapuneessa paketissa tuli vyö, josta en sitten ollenkaan pitänyt ja joka varmasti lähtee takaisin. Vielä pussissaan on harmaa peruspoolo, jonka kanssa ihmettelen vielä. Miten monta harmaata pooloa ihminen oikeastaan tarvitsee? Jokin mun sisällä ei anna periksi sen suhteen että luku olisi enemmän kuin yksi, varsinkin kun nyt haluaisin tilata sieltä jotain muutakin..

Eniten olen ehkä ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Tarvitsen sellaisen Paremman villatakin, jota käyttää mekkojen sun muiden kanssa. Pään yli vedettävät eivät ole kätevin vaihtoehto takin alle esim. baariin mentäessä. Olen myös niitä jotka haluavat jatkuvasti vaihtaa, koska on liian kuuma tai kylmä joten tämä olisi Kätevä. Pelkään vain että ne loppuvat kesken, koska teen tilauksen tuon takaisinlähetyksen ohessa ja niissähän tunnetusti kestää. Siksi luulen että tilaan jotain muutakin, ja päädyin tähän villatakkiin, jossa on vetoketjuja. Se onkin ainoa asia mikä lieventää muuten mummomaista ulkoasua. Tilaan siis varmaan molemmat, siltä varalta että toinen loppuu ja lähettelen sitten taas takaisin ylimääräisiä :D

Sadepäivä ja vaatteita (kenkiä) myyntiin.

Mikään ei kyllä ole niin luksusta kuin lojua kotona kun ulkona sataa. Pitäisi kyllä lähteä hakemaan H&M:n paketti, joten on pakko aktivoitua ennen neljää :o


Päällä Lindexin tunika ja H&M:n kiiltoleggarit. Ja SUKAT. Tuo tunika on ihana isoine taskuineen mutta samalla sitä on vähän vaikea yhdistellä mihinkään muuhun, lörppötaskut :/

Sain viimein lisättyä ylimääräistä tavaraa huuto.nettiin, ja vieläkin olisi.. Eli lisää todennäköisesti tulossa, kunhan saan kuvailtua.

PS. Bonuksena näköjään jälleen kissan takapuoli :)

Lisää rusettia

Koola Annan neuletunika on ihanan lämmin. En oikein osaa yhdistellä sitä, mutta näin se ainakin menee, pitää kylmän poissa luentosaleissa.

Lupaan, että mulla on muitakin vaatteita kuin nuo rusettipoolot, ne vain ovat niin loistavia :) Varsinkin tuossa säässä poolon yhdistäminen villatunikaan on neronleimaukseksi mainittavaa. Hee, poladroidilla on tullut leikittyä :)

Bonuksena mukana kissan takapuoli.

Final Fantasy VII for PS3?

Eli pelilinjalla jatketaan. Ensimmäinen pätkä on FFVII:n avauspätkä vuosimallia 1997, ja jälkimmäinen 2008.





Kehitys on aika kovaa. Ei ole käsittääkseni vielä edes täyttä varmuutta tuon uusintapainoksen toteutumisesta.. Ehkä en sitä haluakaan, aika todellakin kultaa muistot. Tosin tämä on niitä Suuria Rakkauksiani ja pelasin sitä joka tapauksessa viimeksi keväällä, joten kyllä sen varmasti hankin :D

PS. Miten on mahdollista, ettei Blogilistalla ole mitään kategoriaa peleille? Emmä tajuu (tai sitten olen vain puusilmä).

Avautuminen lempiaiheesta: pelaajan rankka taival

Heijastuspinnassa oli (ajat sitten!) mielenkiintoinen postaus peleistä, tarkemmin sanottuna pelaavista tytöistä. Aihe laukaisee allekirjoittaneessa hyvin paljon, kuulun lokeroon pelaava nuori nainen, jonka harrastus voidaan nähdä myös taloudellisesti (eli minut kannattaa huomioida). Kotini on varustettu pelikoneiksi mainittavilla PC:llä, kahdella Playstation 2- konsolilla, Nintendon Wii:llä ja Xboxilla, ja Playstation 3- konsolilla. Nuo ovat siis miehen kanssa yhteisiä, mutta arvelisin että kulutan harrastukseeni keskimäärin 200-300 euroa vuodessa, enkä tosiaankaan ole ainoa. Pelit ovat maailman isoin viihdebisnes, ja tekee jatkuvasti huimaa kasvua.

Rakastan pelaamista, ja siksi tuntuu hyvin luonnolliselta ja kiehtovalta kirjoittaa siitä, kuten tulen varmasti kirjoittamaan myös lukuisista muista aiheista joista olen hyvin kiinnostunut ja joihin/joita kulutan. Tällaisia ovat esimerkiksi vaatteet, tyyli, kirjat ja musiikki. En kuitenkaan voisi kuvitella tekeväni postausta aiheesta "musiikki". Ei mikään lehtikään kirjoita "musiikista" ja "keskiverroista musiikin kuuntelijoista" tai uutisoi "musiikki on pian joka puolella". Tällaisia otsikoita saadaan ehkä vain hyvin alakategorisesta norjalaisesta kirkonpolttohevistä. Pelit ovat niin uusi juttu, täysin uusi maailma että sitä on vaikea käsittää kerralla. On kuin yrittäisi kertoa Beatleseista tai vaikka Mozartista jollekulle joka on joskus kuullut puhuttavan Pikku G:stä tai käynyt Tervajoen kansanopiston musiikkituokiossa. Se on välillä turhauttavaa.

(Tarkemmin voisin tässä mainita, ennen kuin vahingossa loukkaan jotakuta, näkeväni itseni feministinä, toisinaan myös telaketjuilla varusteltuna sellaisena. Ei ole tarkoitukseni kärjistää asioita, mutta puhuttaessa alueesta joka edelleen niin vahvasti poikien/miesten juttu, on yleistykseni "naiset" kenties sallittu. Ainakin pelit nähdään sellaisena alueena, ovatko ne?)

Aiheen noustessa esiin kaveripiirissäni olen usein antanut ymmärtää olevani ärsyyntynyt siitä että tytöt eivät pelaa. Tämä yleensä alkaa kiukuttaa ihmisiä, kuten minuakin varmasti alkaisi ärsyttää se jos joku kuljeskelisi ympäriinsä hokien että sun ihan tosi kantsis kokeilla kuorolaulua. Minulla on kuitenkin sellainen ongelma, että yleensä pidän kavereistani, ja näin ollen myös haluan että heillä on kivaa. Ja pelaaminen ei ole pelkästään kivaa, se on useimmiten mahtavaa. Määrittelen myös eri aikakaudet elämässäni tyylillä "viimeinen vapaa kesä ennen töihin menoa, pelasin Baldur's Gatea".

Beware, olen myös se tyyppi joka aina haluaa keskustella lukemistaan kirjoista, uusista bändeistä jne, ja tuputtaa niitä kaikille. Uskoakseni syy siihen (tässä ei todellakaan ole mitään tieteellistä tutkimusta taustalla, mutu-tuntumalla mennään) etten enää edes jaksa mainita pelaavani, on se että reaktiot ovat usein "ai vieläkin, mä luulin että sä oisit lopettanut jo ajat sitte" tyylisiä, on siinä että pelit nähdään edelleen poikien juttuna. Poikien, tässä n. 0-19 vuotiaat miespuoliset henkilöt. Ei edes miesten, tai oikeastaan aikuisten juttuna. Toissa Imagessa oli iso artikkeli pelaamisesta, jossa selvitettiin juuri sitä että nykyään yhä useampi aikuinen pelaa. Ja raha mikä alalla liikkuu on jo ajat sitten ohittanut elokuvateollisuuden, mutta muistaako kukaan yhtään pelijulkkista? Pelaaminen ei ole kovin mediaseksikästä, ainakaan vielä.

Parin viime vuoden aikana pojat ovat alkaneet menestyä yo-kirjoituksissa englannissa tyttöjä paremmin. Suurin syy tähän todennäköisesti on siinä että pojat myös pelaavat enemmän, pelit ovat lähes täysin englanninkielisiä. Pojat myös viettävät enemmän aikaa verkossa erilaisissa yhteisöissä. Kielen tason parantumista ei huomatakaan oppitunneilla, koska puheen taso ei parane samaa tahtia oppimisen luonteen takia.

Oikeastaan on muotia olla pelaamatta, kököttämättä sen koneen tai tv:n ääressä, koska kukaan muukaan sitä ei tee. Pelaaminen passivoi, se on totta, mutta miten olikaan niiden Salattujen elämien laita? Ajanhaaskuu on yksi määrite, mutta miten se voidaan käyttää ajanvietteestä joka parhaimmillaan tuo sosiaalisia kontakteja, opettaa jotain, haastaa käsityksiä, pistää ajattelemaan ja ilahduttaa? Pelien vähättely loukkaa ja pahoittaa mieltä, kuten kenen tahansa rakkaan harrastuksen aliarviointi.
Kaikki harrastukset ovat muoti-ilmiöitä, eivätkä muuksi muutu.Nyt pitäisi olla juoksemassa viulutunneilta partioon ja sitten taideleirille, ja kotona kököttäminen ei vain sovi tähän malliin. Toisin se silloin joskus, 80-luvulla leikittiin käpylehmillä.

En oikeastaan halua ottaa hirveästi kantaa siihen, että pitäisikö tyttöjä jotenkin usuttaa jollain tietyllä keinolla pelaamaan enemmän. Mielestäni tällaiset asiat tasapainottuvat itsestään, kun asioista opitaan enemmän myös vanhempien tasolla. Tiedän että itse olisin iloisempi jos olisin nuorempana löytänyt pelikulttuurin. Ainakin sellaisen pelikulttuurin josta nykyään nautin, oikeastaan olen ollut pelien kanssa tekemisissä aika nuoresta.. Silti olen edelleen äärimmäisen katkera äidilleni joka ei suostunut Nintendon saati myöhemmin Playstationin hankintaan. Olisiko suostunut jos olisi tiennyt että tämä ihastus johtaa pidempään suhteeseen? Ehkä, en ole uskaltanut kysyä. Olen kuitenkin niin katkera kun en ole tutustunut esim. Zeldaan :'( Määrittelen myös eri aikakaudet elämässäni tyylillä "viimeinen vapaa kesä ennen töihin menoa, pelasin Baldur's Gatea".

Vieressä on yksi ensimmäisiä pelejä mitä pelasin (olin ehkä kuusi, peli on ilmestynyt -91) kohtalaisen kämäinen autopeli jonka isäni hankki. Pidin siitä, mutta eniten olin innostunut kun isi hankki ensimmäisen Tintti-pelin, Tintin on the moon, joka oli kuitenkin karmaiseva pettymys koska eihän siinä ollut Tinttiä, vain jokin tylsä raketti. Kostoksi hajoitin disketin, muistaakseni puremalla. Varsinainen aktiivipeluu alkoi vuonna 97, Windows 95:n myötä.

Voi vain kuvitella että millaisen kilometripostauksen tästä saisin, nyt mennään sentään vasta vuodessa 1997 :D
Kommentteja olisi mukava saada, mikäli joku jaksoi lukea tämän loppuun saakka :)

An Engineer's Guide to Cats

Mitä saadaan kun yhdistetään kissat ja insinöörit?

Kansantaloustieteen tentti meni hyvin mutta tämä vasta kruunasi päivän :D

Kosmetiikkavaraston päivitys ja ostolakko

Otsikko on ehkä hieman ristiriitainen, mutta onneksi kaikkeen löytyy selitys. Olen tällä hetkellä ylpeä, 50 euron budjetilla kuun loppuun asti kärvistelevä kuluttaja, joka ei ole yhtään iloinen. Ostin nuo rusettipaidat pari päivää sitten, sitten lakanan, liput speksiin, ruokaa, ja öh, viiskymppiä jäljellä! Vielä pitäisi päästä kotiin ja pärjätä loppukuu. Julistan siis tästä hetkestä lähtien, että en ehdottomasti saa ostaa mitään muuta kuin ruokaa (ja skumppaa ja laastareita) eli vain aivan välttämättömimmät. Muut saa mies kustantaa, nyt ei pysty. Soitin vihjailupuhelun äidille tänään, saa nähdä laittaako tilille mitään. Mutta jos muut pystyvät, niin sitten varmasti minäkin, köyhäily on kivaa! Sniff.

Tämän ostin itseasiassa jo aika kauan sitten, olin kuullut Goshin meikeistä hyvää jo muutenkin, varsinkin rajauskynistä. Tämä taitaa myös olla tässä kuussa (tai viime kuussa, ken tietää) jossakin S- korttialennuksessa Sokoksella, joten oli se kuuden euron meikkikynä sitten noudettava. Väriksi valitsin normaalin mustani sijaan vähemmän pandamaisen tummanruskean, joka on toiminut yllättävän hyvin. Sitku on rahaa niin haen myös ainakin violetin rajauskynän. Eli Gosh Velvet touch eye liner, tryly brown.
Kynässä väitetään sen myös olevan vedenkestävä, mutta sitä en kyllä allekirjoita. Sateessa on kyllä pysynyt (enkä ole kasvot kohti taivasta muutenkaan kulkenut) mutta kyllä naamanpesussa lähtee heti valumaan kun kastelee silmät. Kynä on aivan oivallisen pehmeä ja levittyy hyvin. Ensin ongelmana oli se että se levittyi vähän liiankin hyvin, suttasin sitä mihin sattuu. Tajusin että ilmiö johtui siitä että kylpyhuone Helsingissä on kuuma, ja kynä itseasiassa suli siellä :D Pitää vain säilyttää sitä toisessa huoneessa niin toimii, ehdottomasti hintansa arvoinen.

Maybellinen Dreammatte Mousse, ivory
Tämä itseasiassa tarttui mukaan, kun olin äidin kanssa kaupassa. En edes pahemmin jäänyt pohtimaan ostosta, olin miettinyt vaahtomeikkivoiteen kokeilemista joten nappasin pinosta vaaleimman sävyn ja se vaikuttaa toimivan oikein hyvin. Ei välttämättä edes vaadi päälleen puuteria, vaan on hyvä sellaisenaan. Olen jo aiemmin ihastunut vaahtoposkipunaan, pitäisiköhän kokeilla nyt kaikkea muutakin.. Sitten ostolakon jälkeen, tietysti! Samalla reissulla nappasin myös ripsarin ja kynsilakan, kyllä on kivaa käydä äidin kanssa ruokakaupassa :)
Käytin ennen Joe Blascon meikkivoidetta, joka on kyllä peittävyydeltään aivan loistava, mutta vähän liian tujua. Ensinnäkin se vaatii seurakseen puuterikerroksen, ja alkaa silti hiostaa jos tulee vähänkin kuuma. Itse saatan esim töissä helposti hiota/hengästyä eikä siinä ehdi juosta lisäilemään puuteria. Tämän purkin lisäksi löytyy vielä toinen, melkein täysi joten eiköhän näitä tule vielä käytettyä. Ainakin pakkasilla luo loistavan suojakerroksen kylmältä, ja juhlakäyttöön omiaan.

Rusettipaita (tai kaksi)!

Taisikin muuten olla ensimmäinen kerta kun ostan jonkin vaatteen Citymarketista (sukkahousuja ei lasketa), mutta olihan se rusettipaita sitten saatava. Katselin sitä jo pari päivää sitten hilliten himoni, mutta Turun Tildan esittely muutama päivä sitten katkaisi kamelin selän. Ja tässä muka piti pitää jotakin ostelulakkoa.. Tosin paita vaikuttaa laadukkaalta ja maksoi kympin, eli kaksi, koska pitihän se paita saada eri väreissä. Punainen eksyi tänään päälle, harmaa ehkä huomenna.
Makkarankuorta muistuttavaan asuun johti se, että onnistuin eilen saamaan kunnon rakon jalkaani saappaista. Juuri ennen luennolle lähtöä tajusin etten omista ollenkaan laastareita, jolloin Vagabondin takaa auki olevat nilkkurit pelastivat. Ne, ja lähimmät käteen sattuneet farkut (Cheap Monday). En muuten vieläkään muistanut ostaa laastareita joten taitaa torstaikin olla noiden kenkien varassa.

Ja harmaavarpunen. Aamulla pohdin pitkään, että kumpi on kannattavampaa, pidempi mutta ohuempi takki, vai lyhyt mutta tuulenpitävä. Luulen että osuin oikeaan, tuo tuuli puskee läpi mistä vain mutta ei ainakaan takapuoli jäädy ihan niin pahasti. Olen myös koukuttunut päähineisiin, tuntui että pää jäätyy vaikka ei ollut edes pakkasta. Pipo (tai myssy tai mikälie) on kaveri :)

Lauantain juomalista

Rakastan kuohuviiniä, ja voisin juoda sitä ihan miten paljon tahansa. Olisi ehkä elitistisempää kirjoittaa rakastavansa shamppanjaa, kuten varmasti rakastankin, mutta siihen on kovin harvoin mahdollista tutustua henkilökohtaisesti. Jostain kummallisesta syystä taskussani ei yleensä loju ylimääräistä satasta juotaviin tuhlattavaksi. Todellisuudessa tämä rakkaus vain johtaakin siihen että juon kuohuviiniä usein liikaa, mutta ehkä joskus vielä löydän rajani. Koska tunnen velollisuudekseni aina ja jatkuvasti kartuttaa viinitietouttani, mutta en oikeastaan nauti siitä että tulen yksinäni törkeään kuntoon, delegoin vastuuta myös ystäville. Tällä kertaa mukaan eksyivät Alkon tilausvalikoiman Cremant d'Alsace brut ja Taltarni Brut Taché, joihin molempiin ihastuin.
Ensinmainittu varsinkin muistuttaa vanhaa suosikkiani, Bernard - Massardin kuoharia, mutta se ylittää sen täysin. Kyseinen tuote ei vain ole kovin yleisesti saatavilla, mutta ainakin Helsingin keskustasta löytyy. Taltarnin kuohuviinissä on ihanana lisänä sen kaunis väri, joka näkyy myös kuvan lasissa. Kyseessä ei ole rosee, vaan ihan perinteinen kuohari jossa rypäleyhdistelmien ansiosta on mukana kalpea puna. Suosittelen molempia. Ongelmana on nyt lähinnä se, että päädynkö lauantaina tentin jälkeen palkitsemaan itseni Taltarnilla vai kokeilenko jälleen jotakin uutta, vaikeaa :)
Yleensä harrastan alle kympin (lue: alle kahdeksan euron) kuohuviinejä, joista löytyy pari ihan miellyttävää, kelvollista vaihtoehtoa. Ne kuitenkin miellyttävät eniten lompakkoani, joten ehkä sisäiselle snobilleen täytyy antaa periksi, taas.

Mukaan eksyivät myös Thatchers Coxs, mielestäni mahdollisesti paras omenasiideri tällä hetkellä, juuri sopivan vihreä ja kuiva. Ja vaikka en kauheasti edes välitä ranskalaisista siidereistä, kuitenkin uusi Valderance on ollut aika miellyttävä löytö, kuiva ja kuitenkin jotenkin karamellimainen.
En tosiaan juo olutta ollenkaan enkä ymmärrä ihmisiä jotka siitä kiihkoilevat (puhumattakaan niistä jotka kittaavat lavatolkulla jotain lapinkultaa), mutta suhteeni siideriin on aika kiihkeä. Kuvista jäivät kyllä uupumaan (totuuden nimissä) myös pari tölkkiä Pirkka dry apple-siideriä ja Pirkka-caesarsalaattipussit (arvatkaapa lähikauppamme). Tuo Pirkan siideri on tosiaan samaa kuin Olvin Fizz, ja aina yli parikymmentä senttiä halvempaa, mikä on kovin tärkeää jotta voi ostaa sitten yli kympin kuohareita :)

Eilisen asukuvia, introducing valkea kaapu :)

Olen aika ihastunut viime keväänä Vero Modan mallitangosta löytyneeseen villakaapuun. Se on venyvää villasekoitetta, juuri tarpeeksi tunikamallinen ollakseen äärimmäisen mukava, mutta samalla riittävän erikoinen malliltaan. Ei ehkä kaikkein kestävintä laatua, mutta mukavuutensa ansiosta on saanut tärkeän luottopaikan luentovaatteena :) Kuvassa myös Onlyn tummansiniset farkkulegginsit, joita muutenkin yleensä käytän tuon kaavun/paidan kanssa.
Kuva tärähti pahasti, mutta tuosta näkee tuon mallin huomattavasti paremmin. Aika usein käytän ruskeaa lantiovyötä tuon kanssa, mutta joskus on myös puhdas telttailu paikallaan :>
Ja ulkona olenkin varsinainen harmaavarpunen. Pipo Indiskasta ja ihanan mallinen takki H&M. Omistan vaikka minkä värisiä kaulahuiveja,jotka kuitenkin unohtuivat taas kerran Helsinkiin, joten en saa nyt millään piristettyä tätä asua :/ Toisaalta ihan sama, ei tuolla ulkona edes näe eteensä saati että jäisi miettimään muiden vaatteita sen enempää!

Huomasin myös että jotain aika tärkeääkin puuttuu: olen rahdannut tänne 4 paria tyynyliinoja, kahdet pussilakanat mutten yhtäkään aluslakanaa. Pitihän sellainen sitten käydä ostamassa, Hemtexissä on aina jokin alennus menossa ja satiinilakanat huusivat nimeäni. Ostinkin harmaan lakanan mätsäämään mustaan pussilakanasettiini, paha vain liian kapeana. Ei ehkä mennyt ihan putkeen, nyt täytyy vain yrittää olla kierimättä öisin.

HS:n hiilitesti

Haastan kaikki tämän lukevat myös tekemään tuon testin, testiin pääset tästä. Oikeastaan tein testin jo ajat sitten, mutta nyt aloin miettiä noita vastauksiani hieman enemmän. Edellisessä asunnossani käytin vihreää sähköä, nyt en. Tämä kylläkin johtuu siitä että appeni ilmeisesti maksaa sähkölaskun, emmekä halua mainita asiasta mitään ettei tämä muistaisi tekevänsä niin ja sälyttäisi sitä meidän kontollemme :D Vaikkakin olisi jo aika.

Jätteiden lajittelu on myös niin ja näin, suurin jäte-erä taloudessamme taitaa olla kissanhiekka. Tuossa kulutuskohdassa koitin olla rehellinen itselleni ja vastasin keskimmäisen vaihtoehdon. Liikenteeseen ei yllättäen mene mitään, asun Helsingin keskustassa ja kuljen ratikalla kaikkialle, ja junaa ei tähän mukaan lasketa. (Siinä istunkin kyllä n. 4000km kuussa!) En aja autoa kuin festareille ja mökille ja silloinkin on aina useampi kyydissä joten siitä en oikein osaa huonoa omaatuntoa ottaa. Luulen kyllä että todellinen suuruus on isompi, ja heitän kyllä liikaa ruokaa pois. Pitää tehdä testi vielä kaiken mahdollisen infon kanssa.

Antti Asplund

Miten miten miten multa on voinut mennä tällaista ohi? Ehkä parempi myöhään - nyt- kuin ei milloinkaan, mutta silti ihmetyttää. Nuo kuvat ovat niin minua- pisti hengästyttämään. Pääsen vasta hieman yli viikon päästä takaisin Helsinkiin, mutta sitten suuntaankin heti Iso Roobertinkatu 28:aan, johon Antti Asplund on avannut showroominsa, ilmeisesti toimii myös liikkeenä. Rahaa ei ole, mutta kunhan ne veronpalautukset.. Huh. Varsinkin nuo kaksi viimeistä kuvaa todella puhuttelevat.

Kannattaa lukea myös tuo Ylioppilaslehden tekemä haastattelu suunnittelijasta.

np: Opeth - Hope Leaves

(Kaikki kuvat suunnittelijan kotisivulta.)

Hyvä joulupukki...

GHD:n original hair straigthtener ois kiva. Netistä saa halvemmalla, kiitos <3

Varsinkin otsatukan kanssa pelleillessä huomaa että miten kätevä tällainen olisi. Nyt omistan vain jonkun vaihtopäähärvelin jossa on myös suoristuslevyt, mutta sellaista leveää mallia edustavat. Toivottavasti siis saan tämän pukilta tai sitten joudun joulun jälkeen panostamaan itse :)

Se toimii!

Ostin muutama viikko sitten Nokia 3610 fold -mallin. Periaatteessa olisin tahtonut tuon kalliimman, paremman puhelimen jonka perään myös haikailin, mutta mitään oleellista en siinä menettänyt. En vain ymmärrä miksi tähänkin on pitänyt tunkea kamera, koska sillä ei oikeasti niin heikkotasoisena tee yhtään mitään. On se vain ihan söpö :)


Vähän hämmensi tuo käytön opettelu aluksi, mutta sitten sisäistin sen. Tämän jälkeenkin tulen varmasti harrastaan simpukkapuhelimia (tämä on ensimmäinen).

Pussies

Ja MITÄ kuvittelet oikein tekeväsi mun kaapilla?
O-ou.
Pyöreämpi kisuista aloittaa murinan..
Ja lähtihän se menemään!
"Perhana kun ei missään enää saa olla rauhassa."
Istun siis laatikossa ja alan vetää sitä poskeen, ei ainakaan tule tänne isottelemaan!

Ei meillä aina ole noin sotkuista. Yleensä muttei aina ;)

Stupid is what stupid does

Uskomatonta, mutta tein sen taas. Tiistaina lähtiessäni Vaasasta onnistuin taas pakkaamaan huolellisesti kaiken muun, kuten lakanat äidille pestäviksi ja tenttikirjat. Vain yksi jäi, Macbookin laturi. Olen siis käytännössä ollut koneeton hetken, eikä se kyllä ollenkaan sovi meikäläisen pirtaan, miehen koneen käyttö on kuin käyttäisi naapurin vessaa, kyllä siellä voi käydä mutta ei viitsi yhtään ylimääräistä säveltää :D Nyt sain kaverilta sen laturin lainaan, ei omaansa tarvitse kun omistaa ihan pöytäkoneenkin. Ehkä pitäisi vain pyytää joululahjaksi oma laturi kotiin ja toiseen kotiin.

Aloitin kyllä työtkin, aika rankka viikko ollut kun on kaksi luentoa ja kaksi työvuoroa takana.. Laiskan opiskelijan syndrooma iskee.
Junailuasu taisi olla. Jos aikoo kuluttaa päivästään 4 tuntia istuen junassa (ja tekee tätä usein) niin mukavuus nousee todella tärkeäksi faktoriksi. Löysin hameen huuto.netistä ja se on ollut jatkuvassa käytössä sen jälkeen :)

Tätä alkuviikosta ja myös tänään äidin luona. Ei edes ole varsinainen suosikkini Benin ja Jerryn tuotoksista mutta usein tulee vain ostettua. En oikein osaa ostaa uusia, aina tätä tai sitten sitä jotain super chocolate juttua.

Ja tämän illan aktiviteetit. Teerenpelin puolukkasiideri on aivan ihanaa, en edes tiennyt että sitä saa kaupoista (Alkosta ei saa) mutta ainakin Vuosaaren Citymarketista löytyi! Nappasin heti kiinni ja nyt kaduttaa että otin vain yhden. Mutta eiköhän sitä keskustastakin jostain, suosittelen kyllä kaikille kokeilemaan, myös baari on ihan ok, siellä tulee käytyä just tämän siiderin takia.

Tower over the moon

En tietenkään laittanut päälleni sitä mitä kuvasin, enkä tietenkään myöskään ottanut kuvaa lopullisesta asusta. Itse keikka oli hyvä, tosin mesta itse niin karsea kuin kehyskuntien mestat yleensäkin, maaseudun ja lähiön huonot puolet. Asuin 21 ensimmäistä vuottani Itä-Helsingissä ja siihenkin kyllästyy. Tässä tapauksessa baarin lattiat oli kuorrutettu lasinsiruilla (onneksi en ottanut yhtään parempia kenkiä!) ja meno oli muutenkin sen mukaista. Kaiken lisäksi baarista loppui kuiva omenasiideri enkä yleensä edes kykene juomaan mitään muuta. Yyh. Kauhea valitus mutta oli mulla muuten kyllä ihan kivaa. :D

Muuten viikonloppu meni oikeastaan koomaillessa. Äiti hankki minulle etukäteisen joululahjan Iittalan ystävämyynnistä, jota käydään vielä 15.11 asti. Ikea-kattilan tilalle parempi versio, juomalaseja ja lisää Kokoa, johon olen ihastunut. Pakko hamstrata varsinkin kaikkea petroolia ja ruskeaa.

Elämää suurempia ongelmia

1) En osaa kirjoittaa. Olen tässä parin päivän ajan mietiskellyt peliaiheista postausta (kts. Heijastuspinta) ja vaikka tekstiä syntyy ihan liikaakin, sen muoto harmittaa. Alan automaattisesti jotain tiettyä aihetta käsitellessäni kirjoittaa muodollisesti, tutkielmatyyliin. Havahduin tähän miettiessäni lähdeviitteitä. LÄHDEVIITTEITÄ? Lyökää mua halolla päähän pliis. Liika koulutus teettää varmaan tällästä, ei pidä ajatella liikaa kun kirjoittaa. Aihe on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen, pitää varmaan jakaa sitä useampaan palaan, ei tota jaksa mieskään lukea (testasin). Kai se perinpohjaisuuskin on hyve mutta rajansa kaikella :)

2) Olen menossa illalla miehen bändin keikalle, enkä tiedä yhtään mitä pistää päälle. Tilaisuus on huomattavasti vähemmän hohdokas kuin miltä se voi kuulostaa. Haluaisin laittaa (teko)nahkahameeni joka on paitsi ilmeisesti muotia, myös jäänyt turhan vähälle käytölle. Kerrankin olisi metallikeikka johon tuo kultanen solkineen sopisi kuin ördäävät pitkätukat :)
Tällä menolla en myöskään kohta enää mahdu siihen. Se vain vaatisi kumppanikseen korkkarit, jotka itse ottaisinkin. Mies huomautti etten luultavasti pääse istumaan, seisoskelu pistää kiukuttamaan ja luvattiin bilettää koko yö, johon ei kuulu klassinen "yhyy mennään kotiin jalkoihin sattuu"- kohtaus. Olen vielä kahden vaiheilla korkojen kanssa, toisaalta tiedän kyllä että juuri noin siinä helposti käy. Asua rajoittaa myös se, että olemme menossa anoppilaan yöksi, koska keikkapaikkakin on tuolla jossain kaukana. Huoh.

3) Olin valittamassa siitä että tässä kämpässä ei ole mitään paikkaa jossa kuvata, mutta onhan täällä. Ainakin jos ei kauheasti välitä siitä mitä sohvalle käy, kun sen päällä pomppii. Ja se nahkahamekin meni vielä päälle! Juuri ja juuri mutta meni. Ja Vagabondin matalat nahkasaappat menevät ihan hyvin sen kanssa, joten se ongelma on ainakin sillä ratkaistu. Tigerin villatakki tulee ainakin päälle, en tiedä vielä mitä alle keksin.






En enää muista mistä muusta piti valittaa, ensi kerralla sitten!

Uusi tukka

Ennen. Olen jo pitkään miettinyt otsatukan leikkauttamista ja pitihän se sitten tehdä.. Kuvat otettu ennen kampaajalle/ junaan juoksemista :)