Kaksi päivää jäljellä..

Kunnallisvaalien lähestymisessä on jotain ärsyttävää. Vaikka kaikkialla toitotetaan (ja onhan se tottakin) että Suomessa kunnallisella tasolla on paljon enemmän valtaa kuin ensin ymmärtäisi, niin silti nuo vähemmän seksikkäät kuntavaalit eivät saa enää ihmisiä liikkeelle kuten pitäisi. Itsekään en ole vielä ehtinyt, vaikka yleensä aina yritän äänestää ennakkoon, ihan sen takia että sunnuntaina aina laiskottaa. Tuntuu vain hienommalta äänestää presidenttiä kuin henkilöä kunnan/kaupunginvaltuustoon, vaikka omaan elämään vaikuttaviin asioihin sillä jälkimmäisellä on todennäköisesti paljon enemmän valtaa.

Yleensä myös tiedän aina ketä äänestän, tällä kertaa on vielä hieman epävarmaa. Vaalikoneista ei oikein tunnu olevan apua, vain ylen ja hesarin vaalikoneet tuntuvat edes jokseenkin siedettäviltä. City ja irc-galleria eivät vaalikoneineen osu ihan maaliin, kai ne on suunnattu sille tytölle purkkamainoksessa. Olen oikeastaan yhä vahvemmin sitä mieltä, että on pakko äänestää puoluetta, ei ihmistä, koska sehän sen marssijärjestyksen kuitenkin sanelee. (Paitsi ilmeisesti vihreillä, mutta ei siitä sen enempää.) Tästä syystä esim. kokoomuksen äänestäminen tuntuu ihan mahdottomalta, vaikka olen ihan järkeviä tyyppejä sieltäkin bongaillut.

Mietityttää sekin, että mistä tuo kova äänestämishinku oikein onkaan peräisin? Ystäväpiirissä muutenkin tuntuu olevan vallassa äänenkäytön ihannointi (miinustetaan tyypit jotka äänestivät Henrik Laxia viime vaaleissa koska herran sukunimi kuulostaa hauskalta), ja vaalivalvojaisia kuuluu pitää. Harmi kyllä osuvat sunnuntaille mutta ehkä se takaa sen ettei meno ylly liikaa, mutta tottakai häviäjiä kuuluu pilkata. Itse kamppailen sen ajatuksen kanssa että äänestäisikö ns. varmaa ehdokasta, tyyppiä joka on jo pari kautta istunut vai ehkä jotain ihan uutta ja tuoretta? Ehkä sillä ei ole niin suurta merkitystä, jos "konkarikin" on alle 35-vuotias, eikä ihan vielä poliittisen broilerin tunnusmerkkejä täyttämässä.

Joka tapauksessa, aion varmasti mennä sunnuntaina äänestämään ja sitten jännittämään ehdokkaani läpipääsyä. Nyt samalla voin myös julistaa blogin avatuksi - politiikkaa en varmaankaan jokaisella kerralla käsittele pitkällä tikullakaan, ensi kerralla todennäköisesti kuvia työhaastatteluasustani ja H&M:n tilauksesta.