Mitä kauemmin päivittämisestä kuluu, sitä hankalampaa sitä on taas alkaa harrastaa. Jostain syystä lopetin myös blogien lukemisen lähes tyystin, syystä jota en tosiaankaan tiedä. Nyt olen pikkuhiljaa palaillut tuttujen blogien luo, kommentointi tuntuu edelleen tosi vaikealta ja ylitsepääsemättömältä. Ehkä uskaltaudun taas :)
Opiskelujen ja wowin lisäksi mulla ei ole edes pahemmin verukkeita käytökseeni, ehkä sain jonkinlaisen blogiyliannostuksen? Kai siitäkin voi taistella eroon. Ei niihin kuitenkaan ihan niin paljon aikaa kulu..
Olen saanut jonkinlaisen rakkaussuhteen kehitettyä AA:n tunikoita kohtaan, niitä löytyy jo pari, ja nyt tilasin AA:lta kolme lisää. En kyllä tiedä mitä valkoisella teen, mutta siihenhän voisi vaikka painaa jotakin. Kolmen pakkauksessa kun tulee halvemmaksi tilata, ja pakkauksesta löytyy sininen, punainen ja valkoinen. Valkoisen käyttö vaikuttaa niin hankalalta.
Villatakki Zara, tunika American Apparel, kengät Vagabond, hame H&M.
Vaatteissa tuli viihdyttyä tänään luennolla ja kampaajalla. Onko muuten olemassa ihmisiä jotka pitävät kampaajalla käymisestä? Alkaa puuduttaa se istuminen ja kämäisten glorioiden lukeminen, ja vielä tyypillisemmin sitten kun löydät käsiisi sen uusimman Trendin on kampaaja jo valmis ja lehti jää kesken :D Kyllä, lehtienluku on olennaisinta kampaamokäynneissä. Yleensä käyn kaverini luona jolloin siitä muodostuu myös sosiaalinen tilanne, mutta nyt mulla oli harjoittelija. Periaatteessa vaikutti ihan mukavalta, mutta se nauroi kaikelle mitä sanoin, mikä on ihmisessä todella hämäävää. Piilouduin siis lehteeni.
Ja vihaan sitä päähierontaa. Miten sanoa kampaajalle kauniisti ettei todellakaan pidä siitä? En ole vielä keksinyt, en varsinaisesti halua ola epäkohteliaskaan.
Alkuihastus myös H&M:n punaiseen takkiin on pitänyt. Vaikka suojapukeutujan luonnollinen väri takeissa on musta, päätin kuitenkin kerrankin repäistä. Ja pidän, todella. Piristää syksyä kummasti enemmän kuin ne grafiitinväriset villakangastakit (joihin varmasti palaan kun kyllästyn tähän).
Sottapytty mikä sottapytty, en kiellä todellisuutta enkä siis gimppaa ympäristöäni :p
torstai 8. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
hih, mä gimppaan kyllä karvaisen todellisuuden "toisinaan" piiloon, onneksi yleensä riittää vaan rajaus. toisaalta, jos osaisin, gimppaisin itselleni vaikka minipossun.
ja ihana punainen takki, mulla taitaa itseasiassa olla tuo sama, pitääkin kaivaa käyttöön, kun ilmat on sille passelit.
mä rakastan sitä päähierontaa! Inhottavinta kampaajalle käymisessä on kun ne yrittää myydä kaiken maailman tuotteita eikä vaan kuuntele.
Takki on aivan ihana! Ymmärrän ihastuksesi noihin aa-tunikoihin, loistava vaate, joka varmasti taipuu juhlaan ja arkeen.
Itekkin taisin saada jossain vaiheessa blogeista yliannostuksen, nykyään postailen vähän harvemmin mutta en ota siitä mitään paineita :-D
tiiti: toi minipossun gimppaus ois kyllä hyvä homma, jokaiseen kuvaan sellainen maskotiksi :D
Nooruska: kampaajan valinta on kyllä aika hankalaa, liian monta juttua voi mennä pieleen. Mulla ei onneksi ole koskaan ollut sellaista joka ei yhtään kuuntele.
Laura: paineet on pahasta, mäkään en tykkää yhtään. Ei tämä homma pakollista saa olla :)
Joillekin migreenistä kärsiville ihmisille voi kuulemma päänahan hieronta laukaista migreenikohtauksen, vetoa siihen vaikket riskiryhmään kuuluisikaan :p
Anonyymi: nerokasta! Tosin yleensä tosin käyn mun kaverilla, joka tietää etten moisesta kärsi :p Pitää kai kehittää tässä äkillinen valemigreeni :D
Aivan ihana toi punainen takki! <3 Sopii varmasti sekä syksyyn että kevääseen, väri on ihan mahtava.
Lähetä kommentti